Sadaskymmenes päivä

Mä olen tosi, tosi väsynyt. Kävin yöllä pääsiäisyön jumalanpalveluksessa. Eli seisoin ensin puolisen tuntia, kiersin kirkon (oli tuuletonta joten tuohuksetkaan eivät sammuneet) ja seisoin taas välillä ristinmerkkejä tehden, kävin ehtoollisella ja sain siunatun ihanan punaisen munan. Yli kolme tuntia olin kirkossa. En jäänyt juhla-aterialle, koska väsytti niin paljon.

En ole pariin päivään käynyt vaa’alla, mutta olen tehnyt menneellä viikolla yhteensä kuuden tunnin edestä kävelylenkkejä! Se on jotain se. Loop ei toimi sen sykelähettimen kanssa kunnolla ja muutenkin alkaa tuntua siltä, että se EI ole mun juttu ollenkaan. Siirtynen takaisin sykemittarin käyttöön.

Tänään kokkasin balsamicolla ja ruokosokerisiirapilla sekä tuoreella rosmariinilla ja oreganolla marinoitua karitsan sisäfilettä, minttuista rosmariinilla maustettua kermakastiketta, juustokermaperunoita sekä rakuunaporkkanoita. Nam! Jälkiruokana oli omasta päästä keksimääni appelsiinipashaa ja kahvia. Nyt on tyrmätty olo.

En ehdi kesäksi 2014 kutistua 58-kiloiseksi. Ehkäpä kesäksi 2015. Jatkan silti kutistumista omaan tahtiini. Kyllä se siitä. Eiks vaan?

Viideskymmenesneljäs päivä

Eilinen kamala syöminen ei vaikuttanut painoon mitenkään vaan kylläpä tulee helmikuun kutistumiskäyrä näyttämään PAHALTA! Se on vaakasuora. Niin, onhan tässä vielä viisi päivää aikaa kääntää sen suuntaa. Huomisesta alkaen tiukka tsemppi ja ruokavalio. Liikkumaankin taas pystyn, mutta yhä pelkkä kävely nostaa sykkeen melko korkealle.

Loop tulkitsi mun tämänpäiväisen puolentoista tunnin kävelylenkin juoksuksi! Ja oikeasti en ottanut yhtään juoksuaskelta. En hypännytkään. Laitoin lenkille myös sykevyön ja lähettimen, mutta joku tuossa mättää nyt. Se yhteys taas pätki eikä mennyt heti päälle, vaikka kuinka pidin Looppia lähettimen lähellä. Niin Ä-R-S-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä! Kaivan kohta sykemittarin lipaston laatikosta. Loopista vielä…onhan se aika kiva kun se tavallaan patistaa liikkumaan ainakin se tavoitteen täyteen ja vähintään sen 10000 askelta, mutta joku siinä on alkanut tuntua sellaiselta isoveli valvoo-meiningiltä….

Huomenna olis työpäivä. Aamusta lääkärille ja iltapäivällä joutuu lähtemään aikaisemmin töistä kun lapsella on koulussa vanhempainvartti. Hieman ärsytti kun mies alkoi heti pohtia pääseeköhän hän vai ei. Jumalauta, me ehdotettiin tuota päivämäärää opettajalle niistä vaihtoehdoista juuri HÄNEN kalenterinsa perusteella joten vedän kyllä herneen palkoineen ja koko varren kera nenääni kohta jos hän suvaitsee ilmoittaa, että ei ennätä tai jos päivämäärää pitää siirtää. En tasan tarkkaan aja edestakaisin huomenna varsinkin kun tuulilasinpesuneste on taas lopussa. Ärsyttää tuollainen tärkeily ihan suunnattomasti. Ihan kuin minun työni ja menemiseni olisivat jotenkin vähempiarvoisia. Ilmeisesti meidän ei pitäisi lomailla yhtä aikaa siten että olemme kotona tekemättä varsinaisesti mitään ja kun lisämausteena on meikäläisen sairastelu. Niin, en todellakaan ole ymmärtäväinen puoliso. Tietyllä tavalla olen hyvinkin helppo ja joustava ihminen ja hyvin reilu, mutta auta armias jos vastapuoli ei tajua antaa mitään takaisin. Silloin mä en ole helppo enkä reilu enkä millään muotoa mukava ihminen. En myöskään jousta tai anna armoa. Vuoroin vieraissa vai miten se meni? Ystävien kanssa ei ole koskaan sitä ongelmaa etteikö toiminta olisi vastavuoroista. Toisaalta, ystävien kanssa ei asuta. Niin tai näin, taitaa olla normisettiä kun ketuttaa mennä töihin eikä loma mennyt ihan kuten sen suunnittelin. Mun pitinliikkua joka päivä ja piti kokkailla kun on kerta aikaa….nooo….ei kumpikaan kokkaillut pahemmin ja vain toinen meistä liikkui, se joka oli terveenä. Ja se en ollut minä. Nukuttua kummiskin tuli hyvin ja sekin on kyllä harvinaista.

Joo. Mulla on taas se jokakeväinen vapaudenkaipuu iskemässä. Tiedän, että ruoho ei ole muuallakaan sen kummemman väristä, mutta jotenkin keväisin alkaa aina tutut kuviot, tavat jne ahdistaa. Ja kuten ennenkin, tämä menee ohi. Mulla on asiat hyvin. Oikeasti, mutta tänne omaan pikku blogiini voin rauhassa purnata.

Odotan kovasti sitä kun luultavasti toukokuussa käydään taas tätiristeilyllä. Pääsee pariksi päiväksi pois tutuista ympyröistä ilman perhettä. Odotan toki yhteistä reissuammekin kesäkuussa. Siis kun lähdetään koko perhe yhdessä Turkkiin. Ollaan katsottu jo ziljoona kertaa kuvia ja videoita sekä omia kuviamme kyseisestä paikasta kun olemme käyneet Turkissa jo viisi kertaa. Neljästi Alanyassa ja kerran Sidessä ja Alanyassa olemme olleet kahdesti samassa hotellissa, jonne menemme kesällä jo kolmannen kerran. Se on mainio hotelli! Reissuissa meillä on aina kivaa!! Siinä onkin motivaattoria tähän kutistumiseen. Ai niin ja keväällä menee yksi serkkukin naimisiin, sinnekin on ymmärtääkseni kutsu tulossa enkä halua taas kuulla tädeiltä, miten pulska olen. Huokaus. Nyt rupes taas ahdistamaan….

No mutta hei – mä olen melkein terve!!! Jee jee, siitä on hyvä ponnistaa maaliskuuhun 🙂

Viideskymmenesensimmäinen päivä

Paino jumittaa. Kohta ei. Nyt jumittaa. Hyvä mieli kuitenkin. Kävin kampaajallakin aamupäivällä, ihanaa saada ”uusi” tukka. Nyt lähdetään lapsen kanssa kirjastoon ihan justiinsa.

Tässä kuvia eiliseltä päivältä Loopista. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, mutta luvut pysyvät näkyvissä liian vähän aikaa mun, jotta mun Lumia ehtis tarkentaa.

cal

goal

steps

Mukavaa päivää!

Kahdeskymmenestoinen päivä

Vaaka v***ili heti aamusta. Painoa oli enemmän kuin eilen, ei kauheasti, mutta kuitenkin. 86,2kg. PRKL. EN tykkää, en tykkää enkä käsitä nyt syytäkään. Kalorit pysyi annetuissa rajoissa ja kulutin niitä 446 kilokalorin verran cycling-tunnilla. No, ehkäpä huomenna on toisin.

Aion käydä tuossa tunnin päästä salilla. Sitten palaan töiden kimppuun. Iltapäivällä pitää piipahtaa labrassa papa-kokeessa. Huomenna aamullakin on labra, työterveysasemalla klo 8 eli pitää lähteä kotoa seitsemän junalla eikä saa ennen labraa syödä mitään. Kolesteroliarvot ja verensokeri kai sieltä huomenna katsotaan.

Etäpäivää teen eli vanuu ja venyy-päivä on tulossa. Ihanan rauhallista. Taida keittää toisen kupillisen kahvia, vaikka vatsa onkin vähän rutissut. Lisäksi on ollut fiilis, että olen sisimmiltäni melko täynnä sitä itseään, sillä niin monta kertaa olen jo tänään ennen yhdeksää käynyt täyttämässä pytyn. Siis oikeasti täyttämässä.

Sain eilen synttärilahjani myöhässä, tänään on sitten jännä tietää miten paljon sitä normipäivänä tulee askelia, kuluu kaloreita, paljonko tulee istuttua, miten nukuin viime yönä jne. Siis sain lahjaksi Polarin Loopin. Kauheasti sitä piti lyhentää. Ehkä vieläkin pitää ottaa pois vähän, mutta kokeillaan nyt ensi tällä pituudella.

– – –

Kävin yhdentoista ja kahdentoista välillä salilla. Vinttasin cross trainerilla 15 minuutta, tein penkin, ylätalja, pystypunnerruksen, hauikset ja venyttelin. Kaloreita kului vain 328. Keskisykekin pysyi loopin mukaan rasvanpoltolla. Loop on myös sitä mieltä, että mun päivän aktiivisuus on täynnä, mutta askeleita on kasassa vain 8165. 10000 askelta on päivän tavoite. Kävelen sitten vaikka edes takaisin eteisen käytävää jos en muuten saa askeleita täyteen.

Yhdeksästoista päivä

Kakku on selkeästi laihdutusruokaa. Painoin 500g vähemmän kuin eilen. 85,9kg. Jee! Mä suunnittelin meneväni tänään puntteja nostelemaan salille, mutta eilen illan päätteeksi tulleen migreeni. Jälkeen taidan käydä kävelemässä tunnin juoksumatolla tai vatkaanntunnin cross trainerilla. Pää on usein täsmälääkkeiden ja migreenin jäljiltä jotenkin hellä ja arka joten se on ystävällisempi vaihtoehto kävellä kuin aiheuttaa lisää paineita päähän. Ulkonakin pitää käydä, mutta mulla ei ole oikein kunnon urheiluvaatteita ulos joten jos vaan ulkoiluttais tuota kymmenenvuotiasta, että nukahtaa illalla hyvissä ajoin.

Niin, sain perheeltä lahjaksi eilen tulppaaneja, suklaatia ja Polarin Loopin plus sykevyön ja -lähettimen. Tosin ne oli joka kaupasta loppu niin saan sen sitten jälkijunassa. Mies löysi niitä ankaran etsimisen jälkeen jostain turkulaisesta verkkokaupasta niin ensi viikolla pitäisi tulla. Nyt on sitten herkuttelutonta aikaa miehen pojan synttäreihin asti. Muita herkutteluhetkiä sitten helmikuussa tarjoavat Runebergin päivä, ystävänpäivä ja taitaapa siellä olla laskiainenkin. Ja mikä parasta, viikko kahdeksan on lomaa 🙂 Niitä odotellessa jaksaa taas arkea ja laihtumista.