En ole kutistunut, mutta en lihonutkaaan,iä vähän pelkäsin kun lomailin 2 viikkoa all inclusive-paikassa! Nyt on pieni nuha ja räkäinen olo, mutta loma on aina lomaa 🙂 Jiihaa!!! Illalla päivitän mitat.
154 päivää
melkoista vuoristorataa. Mahdun vähän pienempiin vaatteisiin, mutta vaaka ei kummoista eroa huomaa. Kunto on kohonnut kohisten, mutta mieliala on aika perseestä nykyisin. Yritän selvittää, miksi vituttaa ja miksi vedän pultteja milloin mistäkin. Kohta lomalle. Jospa se on eräänlainen katko vitutukseen ja siitä sitten suunta ylöspäin. Vuoden päästä kesällä olen laiha. Piste.
140 päivää kutistumista tai sen yritystä takana
Ja jiihaa!!!! Yksi hame, jonka ostin aikoinaan koon perusteella, sovittamatta, mahtui päälle. Eikä se edes puristanut. Pikkuisen pitäisi kutistua vielä lisää niin se näyttäisi paremmalta. Olen niin onnellinen!!!
Ja kävin tänään lenkillä, ohessa tiedot
Mä sitten tykkään tästä lämmöstä, mikä meitä nyt täällä hellii!
Kutistumisesta
Siis mitoista…ha ha haa…noloa!
Paino on 86kg. Minnekään ei olla v***u tässä päästy. Vyötärö, lantio ja kaula ovat samanpaksuisia kuin viime kuussa. Tissit ovat pienentyneet ja reisi, pohje ja käsivarsi kasvaneet sentillä. PRKL.
Jospa sitä sitten ensi kuussa?!?!
135 päivä
Vaa’alla ei kummia tapahdu. Tai no, kun se sairastellessa ja mässytellessä vähän kohosi niin tällä viikolla paino on pudonnut reilun 600g ja kun kävin cycling-tunnilla eivät polvet osuneen ajoasennossa mahaläskeihin, itse asiassa mahaläskit eivät enää näy tissien alta.
Olen saanut melko hyvin elettyä salaatilla, jollain proskulla salaattiin, syömällä täysjyväleipää ja pysymällä kaloreissa. Tänään kun teen etäpäivää, sortuin lapsen Fazerilta tuomiin Dumle Cookie-kekseihin. 😦
Aion tänään käydä kävelylenkillä. Joudun käymään yksin, sillä mies on sairaana ja lapsella näytelmäharjoitukset. Huomenna menen body pumppiin. Viime viikollakin kävin pumpissa ja olin ihan kuollut. Kävelin pari päivää Barbie-kävelyä eli jalat suorina kun reidet olivat niin tönkössä, ettei mitään rajaa. Toissapäiväisestä cycling-tunnista kipeytyi vain persaus. Se oli ihanaa. Pääsin maksimisykkeisiinkin eikä sekään tuntunut pahalta 🙂
Kesä tulee. Jippii!!!
125:s päivä
Paino oli aamusta vähän koholla. En tykkää. Oma vika. Enivei. Mulle tulee nyt oikeasti kiire. Jestas mä oon laiska ja saamaton. Sorruin lounaalla vääriin valintoihin ja kaloreita tuli lounaasta ihan sikana 😦
Pitää illalla käydä vaikka kävelemässä. En vaan voi ymmärtää, miksi mua väsyttää, vaikka menin klo 22 nukkumaan???
Sadaskahdeskymmeneskolmas päivä
En ole käynyt vaa’alla varmaan viikkoon. Huomenna aamulla menen. Olen käynyt kävelemässä, kävelemässä ja kävelemässä. Tänään kävin BodyBalancessa. Jännä miten siinäkin vaikuttaa ohjaaja tosi paljon. Sillä salililla, millä käyn, on paljon eri ohjaajia. Olen käynyt aikaisemmin vain yhden sellaise. Henkilön BodyBalancessa, joka pitää myös joogatunteja ja core-tunteja enkä pidä niistäkään hänen pitäminään. Kun tämän tajusin, että se ehkä voisi johtua ohjaajan tyylistä, päätin kokeilla toisen ohjaajan vetämään BodyBalancea. Nyt se upposi. Tykkäsin. Kovasti! Olen nyt käynyt kahdesti tämän toisen ohjaajan tunnilla ja meininki on ihan eri. Edes jooga-osuudet eivät ärsytä. Ehkäpä en inhoakaan joogaa? Ehkäpä saattaisin jopa pitää siitä toisen ohjaajan vetämänä?
Zumbassa oli sama juttu kun siellä kävin, yksi ohjaaja sai mut ihan raivoihin. Laski mielestäni askeleet ja tahdin ihan päin persettä. Yhdellä taas oli sotilaallinen kuri ja eihän se todellakaan sovi. Zumbassa pitää olla hauskaa, ei sen niin väliä ole jos menee vähän miten sattuu välillä. Kunhan tulee hiki ja hyvä mieli. No, se nainen paljastui siviiliammatiltaan erityisopettajaksi…selittää PALJON!
Ensi viikolla aion mennä cycling-tunnille. En sitten laita vastusta niin täysille kuin pitäisi niin pääsen tunnin läpi ”kuolematta”.
Katsoin Katsomosta muutaman päivä aikana KAIKKI Suurin Pudottaja-jaksot. Sain hirmuisen draivin päälle itsekin. Varsinkin kun näytettiin miten kisasta pudonneet olivat saaneet pudotettua painoaan. Se oli upeaa!
Joo, nelisenkymmentä päivää reissuun ja alle kuukausi ensimmäisiin häihin, joissa olen kesällä vieraana. Mekon ostoa siirrän ihan viimeiseen asti. Kampaaja on varattu juhlapäivän aamulle. En saanut lempparikampaajalleni aikaa kun hän on viettämässä silloin vapaapäivää. No, on se toinenkin ihan ok.
Mitäs muuta? No, nyt kun alkaa olla terve, on taas hyvä pössis päällä laihduttamisen ja elämän suhteen!
118. päivä
Hyvä fiilis. Kävin viime viikolla monella kävelylenkillä sekä body balance-tunnilla. Ennen tuntia poljin kuntopyörällä 40 minuuttia sitä ennen. Jiihaa! Eilen sitten nauraminen ja yskiminen tuntui vatsalihaksissa 🙂 Eilen en käynyt erikseen urheilemassa, mutta pesin parvekkeen lasit, siivosin parvekkeen ja koko muun kämpän, kävin kävellen kaupassa ja illalla oli melkein 19000 askelta kasassa! Aika hyvin!
Nyt tuntuu siltä, että elämä voittaa!!!!
Sadaskymmenes päivä
Mä olen tosi, tosi väsynyt. Kävin yöllä pääsiäisyön jumalanpalveluksessa. Eli seisoin ensin puolisen tuntia, kiersin kirkon (oli tuuletonta joten tuohuksetkaan eivät sammuneet) ja seisoin taas välillä ristinmerkkejä tehden, kävin ehtoollisella ja sain siunatun ihanan punaisen munan. Yli kolme tuntia olin kirkossa. En jäänyt juhla-aterialle, koska väsytti niin paljon.
En ole pariin päivään käynyt vaa’alla, mutta olen tehnyt menneellä viikolla yhteensä kuuden tunnin edestä kävelylenkkejä! Se on jotain se. Loop ei toimi sen sykelähettimen kanssa kunnolla ja muutenkin alkaa tuntua siltä, että se EI ole mun juttu ollenkaan. Siirtynen takaisin sykemittarin käyttöön.
Tänään kokkasin balsamicolla ja ruokosokerisiirapilla sekä tuoreella rosmariinilla ja oreganolla marinoitua karitsan sisäfilettä, minttuista rosmariinilla maustettua kermakastiketta, juustokermaperunoita sekä rakuunaporkkanoita. Nam! Jälkiruokana oli omasta päästä keksimääni appelsiinipashaa ja kahvia. Nyt on tyrmätty olo.
En ehdi kesäksi 2014 kutistua 58-kiloiseksi. Ehkäpä kesäksi 2015. Jatkan silti kutistumista omaan tahtiini. Kyllä se siitä. Eiks vaan?
105. päivä
ja kyllä aamulla huomasi, että oltiin viikonloppuna seisovan pöydän ääressä laivalla….ja että rommikola ja lonkero upposi, puhumattakaan jelly beanseista. Jep.
Lisäksi mulla vituttaa. En jaksa enää edes selittää. V***u aivan sama, kuten Juliet Jonesin sydän yhdessä biisissä laulaa.
Illalla lenkille. Kyllä se siitä.
Kutistumista ja täysin omaa napaa 