Sadaskymmenes päivä

Mä olen tosi, tosi väsynyt. Kävin yöllä pääsiäisyön jumalanpalveluksessa. Eli seisoin ensin puolisen tuntia, kiersin kirkon (oli tuuletonta joten tuohuksetkaan eivät sammuneet) ja seisoin taas välillä ristinmerkkejä tehden, kävin ehtoollisella ja sain siunatun ihanan punaisen munan. Yli kolme tuntia olin kirkossa. En jäänyt juhla-aterialle, koska väsytti niin paljon.

En ole pariin päivään käynyt vaa’alla, mutta olen tehnyt menneellä viikolla yhteensä kuuden tunnin edestä kävelylenkkejä! Se on jotain se. Loop ei toimi sen sykelähettimen kanssa kunnolla ja muutenkin alkaa tuntua siltä, että se EI ole mun juttu ollenkaan. Siirtynen takaisin sykemittarin käyttöön.

Tänään kokkasin balsamicolla ja ruokosokerisiirapilla sekä tuoreella rosmariinilla ja oreganolla marinoitua karitsan sisäfilettä, minttuista rosmariinilla maustettua kermakastiketta, juustokermaperunoita sekä rakuunaporkkanoita. Nam! Jälkiruokana oli omasta päästä keksimääni appelsiinipashaa ja kahvia. Nyt on tyrmätty olo.

En ehdi kesäksi 2014 kutistua 58-kiloiseksi. Ehkäpä kesäksi 2015. Jatkan silti kutistumista omaan tahtiini. Kyllä se siitä. Eiks vaan?

101. päivän lounas

Seitsemäskymmenes päivä

Tänäänkin paino oli jumissa, siinä 86:ssa. Miten se voi olla? Miksei se putoa? Helvetti!

Tänään en sit edes yrittänyt laihduttaa. Söin aamupalaksi pienen miehen leipoman sämpylän, kooltaan ehkä hitusen kanamunaa isompi. Laitoin kumpaankin puolikkaaseen hitusen Keijua ja yhteensä 8g Oltermannia. Kaadoin pari desiä mustikkapiimää lasiin ja join lisäksi vielä 2,5dl kahvia maitotilkalla. Nappasin foolihapon, monivitamiinin (siihen on lisätty maitohappibakteereitakin) ja pari mustaherukkaomegakapselia. Join mä lasillisen vettäkin. Pesin naaman, kastelin hiukset (näytän aamuisin kakadulta), meikkasin ja pukeuduin. Lähdin miehen kyydillä kohti Helsinkiä ja Helsingin puolella menin sitten junalla pari asemanväliä ja päärautatieasemalta jatkoin Metsätalolle. Siellä olen erään hyvin uhanalaisen kielen intensiivikurssilla. Se kieli oli äitini äidinkieli. Olisipa se minunkin. Jospa edes oppisin sitä.

Kävin hakemassa UniCafesta pienen pyöreän pullan ja ison kahvin. Sitten olikin puoli yhteentoista kieli solmussa. Tauko ja lisää kahvia kitusiin. Opiskelu loppui klo 12. Kävelin sitten asemalle ja ostin mukaani mango-kalkkunapatongin. Ihanaa täysjyväpatonkia, kalkkunaleikkeellä, mango chutneyllä. Lisäksi leivässä oli rucolaa, auringonkukan versoja, pinjansiemeniä ja luultavasti kurpitsan siemeniä. Onnistui patonkia odottaessani pudottamaan toisen käsineeni. Joku vanhempi raksamies kävi sen nostamassa: ”rouva, teiltä taisi pudota käsine!” Itse patongin söin kotona mustikkapiimän kera. Olen varmaan jo kehunut miten HYVÄÄ se on!

Avasin koneen ja tein työjutut pois. Itse asiassa avasin hetki sitten (kello on nyt 22:25) koneen uudelleen ja tein taas pari juttua pois. Lapsi tuli koulusta, tein meille pari gluteenitonta lettua ja keitin kahvit. Taas kurkin työjuttuja.

Mies tuli töistä joskus…öööö.-…ehkä viiden maissa. Miehellä ja lapsella oli uunimakkarapäivä. Yöks. En pidä makkarasta. Tein itse keittoa broilerin jauhelihasta, parsakaalista, porkkanasta, perunasta, punasipulista, kasvisfondista. Mausteina rakuunaa, pippuria ja paprikaa. Olisin halunnut ehkä käyttää kookosmaitoa, inkivääriä ja/tai currya, mutta kas kummaa eipä ollut kaapissa moisia aineksia. No, ihan hyvää tuli tuosta keitosta. Kerrankin viitsin nähdä vaivaa. Joo, olen tänään syönyt vähän lihaa. Kalkkunaa ja broileria. Sokeriakin olen syönyt, pullan muodossa. Joo, tiedän, on sitä muussakin. Mielenkiinnolla odotan huomista vaakavisiittiäni. Heitän sen paskan varmaan kohta ikkunasta, paitsi että en voi kun se on miehen ostama.Ja kallis ja suuttuisi takuulla ja joutuisin ostamaan uuden enkä oikein raskisi. Hupsis.

Niin…illalla söin vielä sämpylän ja sitä piimää!!! Nälän tunne kalvaa. Kalvakoot! Huomiseen ja kohti uusia pettymyksiä!

Mitä ihmettä on hampputofu?

Mä olen tänään tosi turhautunut ja levoton. Otin kaksi edellistä ja lukematonta Hyvä Terveys-lehteä, että rauhoitan niillä mieleni niin heti eka juttu, mikä silmiini osui, oli tämä. Rauhoitu tässä nyt kun ei mikään tunnu helpottavan tainrauhoittavan. Ehkäpä kun oikeasti saan nämä luettua?

Kahdeskymmeneskuudes päivä

Ja huonoin tähänastisista kutistumispäivistä. Eilinen suklaanmässytys kostautui. Painoin 86kg. Mieliala on ollu alavireinen ja olen rypenyt itsesäälissä. Tehnyt analyysiä itsestäni. Nukuin pitkään, ei vaan huvittanut nousta ylös. Olen käynyt pitkiä keskusteluja sähköisten viestimien välityksellä hyvän ystävän sekä yhden läheisen sukulaiseni kanssa. Ei nyt tuon tarkemmin kerrota. Ne olivat päivän piristeet. Ehdottomasti! Onneksi, todellakin onneksi, huomenna ON parempi päivä. Ensinnäkin on työpäivä, näkee muitakin ihmisiä. Jee! Ja toiseksi, sen nyt vaan on pakko olla.

Lapseni kanssa ollaan juteltu niitä näitä. Kauhea yskä hänellä. En sitten viitsinyt patistaa häntä ulos, vaikka illan nukahtamisen kannalta olisi pitänyt. No, kestetään se sitten. Leivoin hänen piristyksekseen gluteenittomia runebergintorttuja. Niistä, tuli muuten hyviä. Eivät toki ole kevyitä. Tässä ohje, se on muunnettu ihan peruskeittokirjan ohjeesta.

Gluteenittomat Runebergintortut

100g laktoositonta margariinia,
1,5dl sokeria,
2 kananmunaa,
0,5dl laktoositonta maitojuomaa
1dl mantelijauhoa,
1,5dl gluteenittomia korppujauhoja,
1dl gluteenitonta kaurajauhoa,
0,5dl sunnuntain hienoa gluteenitonta jauhoa ja
1tl leivinjauhetta ja ripaus kanelia.

Paistonkestävää vadelmamarmeladia (voihan se olla jotain muutakin jos inhoaa vadelmankiviä) ja tomusokerikuorrutetta. Itse käytin joululta jäänyttä valmiina tuubissa myytävää tomusokerikuorrutetta.

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi, lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Itse olen tuossa hyvin vatkaamisessa kyllä tosi laiska. Lisää maito ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Annostele muffinssivuokiin. Sain annoksesta 11 pientä muffinssin kokoista torttua. Luultavasti runebergintorttuvuoilla tulisi 5-6 torttua. Koristele marmeladilla ja tomusokeritöhnällä. Vähän kokeiluahan tuo oli, mutta koe onnistui kyllä! Nam nam. Dieetin kuin dieetin tuho!

Ai niin, kokkasin itselleni pekonista tomaattikeittoa. Hyvää tuli, vaikka lievähkön tomaattiallergian vuoksi huulet vähän turposivatkin. Liikaa vettä siihen tuli, ensi kerralla desi vähemmän. Kasasin keiton useamman tomaattikeiton ohjeen luettuani. Miehen mielestä liian vahvan makuista. Ja tässä mun tomaattikeiton ohje.

Pullasorsan tomaattisoppa

500g paseerattua tomaattia
4-5dl vettä
1 fond du chef fondikuutio
100g savustettuja pekonikuutioita
1/2 punasipulia (tai enemmän jos tykkää)
1tl sokeria
1 ruukku tuoretta basilikaa
Mustapippuria maun mukaan

Mittaa paseerattu tomaatti, vesi, fondi ja sokeri kattilaan. Sekoita ja kuumenna. Ruskista pekoni ja sipuli pannulla (ois pitänyt ehkä kuullottaa se sipuli) ja lisää ne keittoon. Silppua ruukullinen basilikaa ja lisää se keittoon. Anna hautua hissukseen poristen tovi. Nauti keitto raejuuston ja leivän kera.

Jos tulee mieleen hyviä keitto-ohjeita niin mulle saa vinkata!

Joo, looppi on armoton. Tänään on askelia kasassa vasta 4493, kaloreita olen kuluttanut sen mukaan 1610 ja jotta saisin päivän aktiivisuustavoitteen täyteen pitäisi juosta 35 minuuttia tai kävellä tunti 21 minuuttia ja ylipäätään olla ylhäällä 4 tuntia 30 minuuttia. Pitäisi siis toikkaroida pystyasennossa keskiyöhön. My ass, ei tänään. Tänään oli kutistumisen rokulipäivä, se askel taaksepäin. Otetaan sitten huomenna pari eteenpäin.

Ai niin, sain ulkoiluhousuistani molempien taskujen vetoketjut kiinni. Eikä puristanut vatsaa. Heh. Saavutus sekin!