Olen pitänyt ruokapäiväkirjaa, koska PT käski sellaisen tehdä. Luoja. Onkin sattunut katastrofipäivät. Olen herkutellut normaalia enemmän, syönyt miten sattuu, ruokailujen välit on olleet välillä vaan tunnin ja toisinaan jopa 7 tuntia. Olen juonut jopa pullollisen valkoviiniä!!! Ihan perseelleen menee. No, ompas PT:llä korjattavaa ja kommentoitavaa.
Tällä viikolla olen liikkunut ihan kohtalaisesti, oli PT treeni, pyöräilyä, body pump, venyttely, kävely ja tänään on kahvakuulatunti tai oikeastaan puolituntinen, joka tapauksessa taitaa tulla 5 tuntia liikkumisia tälle viikolle. Kaupassa käyntejä ja muuten vaan kävelyjä ja ulkoiluja en ole tuohon laskenut.
Mielialan kanssa ollut vähän ongelmia. Liittynee osin kuumuuteen, osin töiden alkuun ja aika paljon fiiliksiin täällä kotona. Osaisinpa vain sanoa mikä. Ehkä se on jokin oma saamattomuuteni, jota en uskalla kohdata tai tajua ja siksi on helpompaa ikään kuin vierittää syytä toisen niskoille.
Lisäksi haaveilen vihdoinkin tiettyjen reissujen tekemisestä ja olen todella kärsimätön odottamaan, että ne toteutuvat, mutta pelkään kuin pikkulapsi, että eivät ne toteudu ainakaan siten kuin haluaisin. Hirveä tarve etuilla jonossa. Mun vuoro, mun vuoro, mun vuoro!!!!
Minä haluaisin elää enkä vain odottaa, koska se elämä alkaa. Vähän kuin nää kilot, lähtisivät nyt perkele ja äkkiä!!!! Ehkäpä teen pienen listauksen siitä mitä haluan, vaikka erillisen kirjoituksen siitä. Puran päätäni tyhjäksi, että sitten voin järjestellä asiat siellä uudelleen. Vähän kuin siivoaisin kaapin.
Joo, huomenna menen seiskaksi töihin, että pääsen ajoissa kotiin. Mies on etänä kotona. Tiistaina ja keskiviikkona olen itse kotona etänä. Torstaina on oltava koko päivä duunissa. Perjantaina käyn aamupäivä, sillä mulla on palaveri, jossa on oltava ihan fyysisesti läsnä. Ei riitä conffat ja webexit.
Jep. Tämmöistä tällä erää!
P.S. Kirjoitetaanko se ompas vai onpas?
Kutistumista ja täysin omaa napaa 