Hyvä fiilis. Kävin viime viikolla monella kävelylenkillä sekä body balance-tunnilla. Ennen tuntia poljin kuntopyörällä 40 minuuttia sitä ennen. Jiihaa! Eilen sitten nauraminen ja yskiminen tuntui vatsalihaksissa 🙂 Eilen en käynyt erikseen urheilemassa, mutta pesin parvekkeen lasit, siivosin parvekkeen ja koko muun kämpän, kävin kävellen kaupassa ja illalla oli melkein 19000 askelta kasassa! Aika hyvin!
Nyt tuntuu siltä, että elämä voittaa!!!!
Mä olen tosi, tosi väsynyt. Kävin yöllä pääsiäisyön jumalanpalveluksessa. Eli seisoin ensin puolisen tuntia, kiersin kirkon (oli tuuletonta joten tuohuksetkaan eivät sammuneet) ja seisoin taas välillä ristinmerkkejä tehden, kävin ehtoollisella ja sain siunatun ihanan punaisen munan. Yli kolme tuntia olin kirkossa. En jäänyt juhla-aterialle, koska väsytti niin paljon.
En ole pariin päivään käynyt vaa’alla, mutta olen tehnyt menneellä viikolla yhteensä kuuden tunnin edestä kävelylenkkejä! Se on jotain se. Loop ei toimi sen sykelähettimen kanssa kunnolla ja muutenkin alkaa tuntua siltä, että se EI ole mun juttu ollenkaan. Siirtynen takaisin sykemittarin käyttöön.
Tänään kokkasin balsamicolla ja ruokosokerisiirapilla sekä tuoreella rosmariinilla ja oreganolla marinoitua karitsan sisäfilettä, minttuista rosmariinilla maustettua kermakastiketta, juustokermaperunoita sekä rakuunaporkkanoita. Nam! Jälkiruokana oli omasta päästä keksimääni appelsiinipashaa ja kahvia. Nyt on tyrmätty olo.
En ehdi kesäksi 2014 kutistua 58-kiloiseksi. Ehkäpä kesäksi 2015. Jatkan silti kutistumista omaan tahtiini. Kyllä se siitä. Eiks vaan?
ja kyllä aamulla huomasi, että oltiin viikonloppuna seisovan pöydän ääressä laivalla….ja että rommikola ja lonkero upposi, puhumattakaan jelly beanseista. Jep.
Lisäksi mulla vituttaa. En jaksa enää edes selittää. V***u aivan sama, kuten Juliet Jonesin sydän yhdessä biisissä laulaa.
Illalla lenkille. Kyllä se siitä.
No niin, nyt alkoi sadas päivä kutistumisprojektia ja päin persettä menee. Söin eilen Kismettiä ja croissantin. Kutistumista edistä se ei. Prkl.
Tänään en herkuttele. Piste!
Ahdistaa. Olen yhä kipeä, mutta olen ollut niin paljon töistä poissa, että on aika mennä töihin. Ahdistaa siksikin, että se on niin nähty ja koettu. Se mun työ. Ahdistaa sekin, että palkkani ja vaativuusluokkani on väärällä tasolla. En jaksa enää taistella. Työnantajani uuvuttaa minut henkisesti loppuun. Nyt ei vaan jaksaisi – mitään.
Tämä tauti on muuttanut hieman muotoaan. Nyt aamusta ei juurikaan yskitä. Piereskellä ei voi, tulee Slaikka Gustafssonin tapaan köntsä housuun. Kovalla paineella tosin ja voisi aiheutua järkyttävä sotku siitä. Parempi AINA lähteä vessaan.
Lapsi nukkuu yhä. Harrastus alkoi kymmenen minuuttia sitten vaan eipä tuolla yskimisellä lauleta kahta tuntia. Toivottavasti on ensi lauantaina laulukunnossa.
Mies on myös aika heikossa hapessa. Hilpeää sakkia meillä.
Söin eilen Kismetin, pullaa, karkkia, kaksi kanamunaa, pinaattikeiton, slaissin pitsaa, söin muutaman ruokalusikallisen mämmiä kermalla (ostin vahingossa väärää mämmiä) ja join tolkuttomasti kahvia. Join myös cokista ja varastin lapselta pari perunalastua. Se makea ja suolainen näkyi vaa’alla aamulla 400g painonnousuna.
Jää kevätmarkkinat tänään väliin. Köh köh!
No niin, sairastellessa on mennyt taas. Eräs virus. Sunnuntaina iski, korkea kuume, ripulia, yskää, ihan kaikkea. Keuhkot ovat sentään kunnossa, ihan röntgenillä tsekattu. Ehkäpä maanantaina pääsen töihin. Lapsi ja mieskin ovat sairaina. Todella ikävää 😦 Niin itsehän olen nyt tammikuun 26 päivän jälkeen syönyt yhden Amorion-kuurin, yhden Doximycin-kuurin, kaksi Prednisolon-kuuria, hengitän päivittäin useita annoksia Bricanyliä (avaava astmalääke) ja kahdeksan annosta Pulmicortia (hoitava astmalääke). Tähän virukseen (adenovirus) ei ole sen kummempaa hoitoa. Oireita vain pyritään lievittämään.
Unohdin tässä yskiessäni ja nukkuessani merkitä ensimmäinen päivä viime kuun kutistumisen. Ja tulihan sitä lopulta, mutta koska mittailin kroppaani mittanauhalla juuri viisi minuuttia sitten, merkitsen tämän päivän mitat.
Paino 84,4kg eli 1,6 kg on maaliskuussa paino. Se on hyvä se, sillä helmikuussa paino nousi kilon. Vuoden alusta painonlasku on 3,8kg.
Vyötärönympärys oli sama kuin viime kuussa eli 96cm. Vuoden alusta vyötärö on kaventunut 3cm.
Rinnanympärys on hämärämpi juttu. Jonkun muun pitäisi se mitata. Tänään sain tulokseksi 114cm!!!! Se tosin ei ole ihan koko totuus, sillä mulla on sellaiset tissit-törrölle-liivit, joissa on joku pehmuke tms. Viime kuussa nimittäin rinnanympärys oli 107cm eivätkä nämä säkit olet kasvaneet, päinvastoin. Roikkuvat entistä pahemmin. Liivikoko on 80F tai 85DD. Onneksi on liivit keksitty, muuten näyttäisin Barbababalta tai ameebalta.
Lantionympärys on sama kuin viime kuussa eli 108cm. Vuoden alusta on kuitenkin tuoltakin osin tapahtunut kutistumista 5cm!!!
Reidenympärys oli kutistunut viime kuusta 2cm. Johtuukohan siitä, että en käytännössä liikkunut lainkaan viime kuussa? Sairastin vaan. Pohje on sama kuin ennenkin, samoin käsivarsi. Kaula (?!?!) on kaventunut vuoden alusta 2 senttimetriä 🙂 Hupsua!
Niin – näköjään sitä voi sairastellessakin laihtua!
Olen tällä viikolla katsonut Ruutu-palvelun kautta koko Mustat Lesket-sarjan. Sairaan hyvä. Eka jakson jälkeen en ollut ihan varma, mitä sarjasta ajatella, mutta toisen jakson jälkeen päätin, että katson koko sarjan. Sarja loppui niin, että nyt vaan pohdin, mitä siinä seuraavaksi mahtaa tapahtua ja että on ihan PAKKO tulla toinen tuotantokausi. Ihan pakko. Tai joku epilogi. Ei noin saa jättää ihmistä suu auki, että mitä nyt???? Ratkaisu jäi siis TÄYSIN auki.
Kunhan tämäkin tauti on voitettu alkaa armoton kävely, kävely ja kävely ja kalorit niin minimiin kuin pystyn. Haluan olla niin kutistunut kuin vaan ennätätän toukokuun lopussa serkkuni häissä. Sen jälkeen on vielä vajaa 1,5kk kutistua lisää tyttären häihin. Se vaan, että ollaan kaksi viikkoa siitä ajasta Turkissa All Inclusive-lomalla….ehkäpä otan lenkkarit mukaan….
Löysin hienot kengät tyttären häihin, mutta niillä on niin kova hinta (yli 300€, alennuksellakin 138€). Tällaiset, aivan ihanat!
Aion siis pukeutua PUNAISEEN!
Joo…Turkissa on ihania juhlavaatteita ja kenkiä ja helvatin paljon halvempia kuin nuo kuvan kengät.
Soolokitaristi Mikko Kososen näkökulma yhteiskuntaan
... tai sitten ei
Puolikuivia tarinoita ruoasta, reissuista ja vähän rakkaudestakin.
Ihmistenlehti
Jakaa lihasten ilosanomaa!
The life of a constant explorer
Kutistumisprojekti, joka muuttui "hyväksy itsesi"-projektiksi
The Art and Craft of Blogging
The latest news on WordPress.com and the WordPress community.
Kutistumista ja täysin omaa napaa 