Nyt alkaa huumori loppua. Uskaltauduin perjantaina pilatekseen. Tuntui hyvältä. Eilen kävin miehen ja lapsen kanssa kävelyllä. Hitaasti mentiin, sillä 5,9 kilometrin matkaan kului 1h 18min. Yön yskin, aamulla tuntui, että rinnasta suorastaan puristaa. Kävin kävellen kaupassa tuossa noin kilometrin päässä enkä meinannut jaksaa kotimatkalla viimeistä ylämäkeä. Mittasin sitten kuumeen kun jäseniä särki ja huimasi. 38C. V***u! Tää paska on kestänyt nyt KAKSI KUUKAUTTA!
Tämmöisiä tällä erää…
Pikkuisen on hukassa Pullasorsan kutistuminen. Ei kutistu ei. Ei tosin paisukaan. Terve en ole vieläkään. Kävin nimittäim tiistaina lääkärissä ja keuhkot vinkuu yhä. Ärsyttävää!
Syömisiä yritän kontrolloia ja pitää mielialan korkealla. Perjantina menen pilatekseen ja lauantaina bodybalanceen. Jollain on lähdettävä liikkeelle!
Eilinen oli kiva päivä. Viiniä oisin voinut jäädä hörppimään loppuillaksi, mutta en toki jäänyt. Tänään olen tehnyt kotihommia, leiponut ja pyykännyt. Huomenna oisntöihin meno. Ei hotsittaisi, mutta mentävä on.
Ihana aurinkonen päivä. Mies oli huomaavinaan, että aina kun käytän maitotuotteita alkaa melko pian niiden nauttimisen jälkeen yskittää ja ahdistaa henkeä. Olen itse moista pohtinut ja toden totta, aamukahvilla alkoi jo röhityttää kun laitan maitoa kahviin. Tempaisin vielä lasillisen mustikkapiimää ja pian puristi rinnasta ja yskitti. Täytyypä tehdä ihmiskokeita itselläni.
En ota nyt painosta ja liikkumisesta stressiä. Kun olen täysin terve, jatkan sitten. Lakkasin pitkästä aikaa kynnetkin tänään ja treffaan iltapäivällä ystävän keskustassa. Eiköhän me valkkarilasilliset hörpätä salaatin kera tai jotain.
Eilen puhuin lähisukulaisen kanssa erästä melkoisen uhanalaista kieltä. Lapinpöllölle kiitos niistä parista kirjasta, jotka lähetit.
Aurinko paistaa, tästä tulee hyvä päivä 🙂
Olipas mukava päivä. Aamu alkoi laskunmaksulla. Se on sitä ikävintä puuhaa, mitä tiedän. Sitten jotenkin tein kaiken tosi hitaasti ja lähdin pikkuisen liian myöhään ärrälle lataamaan bussikorttia ja Prismaan ostamaan marsipaania. Ostin myös ciabatta-sämpylöitä ja isohkon ruukkunarsissin, sillä olin lähdössä kylään. Sairauslomalainen kohtasi vapaapäiväläisen. Ehdotin kyseiselle ihmiselle, että voisin tulla kylään kunhan tästä joskus toivun ja kun saadaan aikataulut sopimaan, mutta hänelläpä sattui olemaan vapaapäivä ja kutsui kylään heti! Niin, kävin kylässä ihmisen luona, jonka olen tuntenut seitsemänvuotiaasta asti. Voisin sanoa, että taitaa olla pitkäaikaisin ystäväni.
Takaisin Prismaan ja sen jälkeiseen elämään. Menin bussilla erääseen kaupunginosaan, jossa oli tarkoitus vaihtaa toiseen bussiin ja mennä määränpäähän, mutta koska olin aamunkin onnistunut hitailemaan ja säätämään se jatkui edelleen. Mun piti olla perilla klo 11. Vartin taisin loppupeleissä olla myöhässä. Tiesin, että määränpäähän ei ole pitkä matka ja se aika, jonka joutuisin pysäkillä jatkoyhteyttä odottamaan olisinpitempi kuin aika, joka minulla menee kävelemiseen. Sää oli ihana ja vaikka yskitti välillä ihan hel**tisti, oli kiva kävellä. Ystäväni tuli vastaan.
Ojensin hänelle kukan, ciabatat ja marsipaanit. Juteltiin niitä näitä, selvitettiin tilanne ja hyppäsin hoitopöydälle. Kylläpä niitä kipeitä kohtia taas löytyikin. Mulle iski kauhea puheripulikin. Onneksi ei oikeaa. Sitten hoidon jälkeen syötiin, tehtiin marsipaaniruusuja ja koristeltiin niillä kuorrutettu kääretorttu. Oli mukavaa 🙂 Ystävän lapset tulivat koulusta ja itse suoriuduin ajoissa bussiin, joka meni pysäkiltä 15:30 ja olin kotona 15:55.
Tuntuu, että limaa ja räkää on nyt pitkin iltaa noussut pois keuhkoista. Jospa tää tästä vielä iloksi muuttuisi. Työkaverikin pisti viestiä, että töissä on tylsää ilman mua 🙂 Olen nyt ohjeiden mukaan juoda tänään paljon vettä ja vaikka tuo mun virtsarakko onkin paljon normaalia pienempi niin en ole silti erityisen paljoa vessassa juossut. Minne ne vedet oikein menee??? Nappasin äsken melatoniinia – ajattelin mennä ajoissa nukkumaan ja nukkua hyvin.
Olipas se tämäkin päivä. Aamupäivällä en yskinyt juuri lainkaa, mutta sitten kävin postissa ja Prismassa ja yskin loppupäivän niin, että nyt sitten pistää rintalastan kohdalle. Röntgenissä ei näkynyt mitään. Sitä minä vaan ihmettelen, miksi multa ei otettu keuhkoröntgeniä vaan poskioontelokuva??? Huomenna vyöhyketerapiaan!!!! Jee! Jospa tää tauti taittuu sillä?
No niin, jäi sitten päivät 75 ja 76 välistä. 75:s päivä kävin ekan kerran lenkillä piiiiiiitkäääääään aikaan. Tunti ja kymmenen minuuttia kävelin. Jiihaa! Eilen sitten tuli takapakkia ja podin migreenin. Töissä jo vähän pää vihoitteli, mutta matkalla hakemaan miestä tämän työpaikalta se iski. Silmät sikkuralla ajelin läpi Mäkkylän, Pitskun…turvallista menoa. Not.
Kotiin päästyäni nappasin sitten täsmälääkkeen ja meni nukkumaan. Illalla sitten kymmenen maissa mietin, mistä hitosta saisin unta koko yöksi. No, nukuin kummiskin. Mies sanoi, että yskin lähes tauotta koko yön, niinpä mulla onkin tunnin päästä taas lääkäri. Kieltämättä, kun vein aamulla lähtiessämme roskat niin hengästyin sadan metrin matkalla ja mä vain kävelin 😦
Vaaka oli sentään ystävällinen. Eilen säikähdin ihan tosissaan, että v***u mistä mulle on tullut melkein 2 kiloa lisää parissa päivässä. No, se katosi viime yönä. Huh huh!!! Kesällä on kahdet häät ja yksi rantaloma joten pitääpä tiukata syömistä ja lisätä liikkumista. Tulis vaan kuntoon ja pääsis taudista eroon.
Nyt sitten töiden kimppuun, lääkäriin ja lounaalle. Tänään onkin pitkä päivä työpaikalla.
Unohdin käydä aamulla vaa’alla. Pöh. Lapsi tuli sänkyymme kolmen maissa yöllä ja valitti outoa oloa. Siirtyivät miehen kanssa olohuoneeseen, mies katsoi jotain formulan aika-ajoja tai muuta vastaavaa ja lapsi nukkui/yritti nukkua sohvalla kunnes alkoi seitsemän maissa oksentaa. Siinäpä päivän teema…miehen poika tuli joskus seiskan maissa vai oiskonollut kasin maissa. Oli ollut keikalla ja nukkunut kai nelisen tuntia, painui nukkumaan samantien.
Mies alkoi siivota ysin maissa. Huh. Eipä siinä auttanut kuin itsekin alkaa siivoilla. Imuroin ja moppasin. Hinkkasin keittiön kaapinovet puhtaiksi, putsasin hanat ja ovenkahvat ja valokatkaisijat ja pesin omia käsiäkin, että edes yritän välttää oman sairastumisen. Vielä en ole sairastunut, vaikka klo on jo melkein yhdeksän illalla.
Lapsi on juonut päivän aikana pari desiä coca colaa, joka on pysynyt sisällä. Sitä ennen juomansa juomat oksensi ulos. Neljästi tai viidesti on tyhjentynyt, lopun aikaa nukkunut. Rassu 😦
Minä olen syönyt tännään karkkia. Kohta on odotettavissa piereskelyä kuten aina kun syön karkkia. Askeleita on tänään kasassa melkein 15000. Huomenna lenkille ellei tuo lapsen tauti iske.
No niin – eilinen ja toissapäivä jäi näemmä väliin. Niin sitä unohtaa kun on mielenkiintoista tekemistä. Hupsista pussiin 🙂 No, painokäyrä on paikoillaan, miljoona rumaa sanaa. Tänään lähden vihdoinkin lenkille. Yskin yhä kuin keuhkotautinen itikka, mutta se on pakko.
Kalorit ei ylitä tavoitteita, mutta silti mitään ei tapahdu. Ehkäpä se sokerin ja lihan poisjättäminen olivat huono juttu, sillä eilen söin sokeria suklaakuorrutteisten pähkinöiden muodossa sekä lihaa. Broiskukeittoa ja kalkkunaleikkelettä sämpylän välissä.
Nukkunut olen helvatin huonosti ja ihan liian vähän. Nyt sitten turbovaihde päälle. Tulee muuten kiire. Aion mahtua M-koon vaatteisiin 31.5. kun on yhdet häät enkä halua näyttää valaalta biitsillä kesäkuussa. Piste.
Tänäänkin paino oli jumissa, siinä 86:ssa. Miten se voi olla? Miksei se putoa? Helvetti!
Tänään en sit edes yrittänyt laihduttaa. Söin aamupalaksi pienen miehen leipoman sämpylän, kooltaan ehkä hitusen kanamunaa isompi. Laitoin kumpaankin puolikkaaseen hitusen Keijua ja yhteensä 8g Oltermannia. Kaadoin pari desiä mustikkapiimää lasiin ja join lisäksi vielä 2,5dl kahvia maitotilkalla. Nappasin foolihapon, monivitamiinin (siihen on lisätty maitohappibakteereitakin) ja pari mustaherukkaomegakapselia. Join mä lasillisen vettäkin. Pesin naaman, kastelin hiukset (näytän aamuisin kakadulta), meikkasin ja pukeuduin. Lähdin miehen kyydillä kohti Helsinkiä ja Helsingin puolella menin sitten junalla pari asemanväliä ja päärautatieasemalta jatkoin Metsätalolle. Siellä olen erään hyvin uhanalaisen kielen intensiivikurssilla. Se kieli oli äitini äidinkieli. Olisipa se minunkin. Jospa edes oppisin sitä.
Kävin hakemassa UniCafesta pienen pyöreän pullan ja ison kahvin. Sitten olikin puoli yhteentoista kieli solmussa. Tauko ja lisää kahvia kitusiin. Opiskelu loppui klo 12. Kävelin sitten asemalle ja ostin mukaani mango-kalkkunapatongin. Ihanaa täysjyväpatonkia, kalkkunaleikkeellä, mango chutneyllä. Lisäksi leivässä oli rucolaa, auringonkukan versoja, pinjansiemeniä ja luultavasti kurpitsan siemeniä. Onnistui patonkia odottaessani pudottamaan toisen käsineeni. Joku vanhempi raksamies kävi sen nostamassa: ”rouva, teiltä taisi pudota käsine!” Itse patongin söin kotona mustikkapiimän kera. Olen varmaan jo kehunut miten HYVÄÄ se on!
Avasin koneen ja tein työjutut pois. Itse asiassa avasin hetki sitten (kello on nyt 22:25) koneen uudelleen ja tein taas pari juttua pois. Lapsi tuli koulusta, tein meille pari gluteenitonta lettua ja keitin kahvit. Taas kurkin työjuttuja.
Mies tuli töistä joskus…öööö.-…ehkä viiden maissa. Miehellä ja lapsella oli uunimakkarapäivä. Yöks. En pidä makkarasta. Tein itse keittoa broilerin jauhelihasta, parsakaalista, porkkanasta, perunasta, punasipulista, kasvisfondista. Mausteina rakuunaa, pippuria ja paprikaa. Olisin halunnut ehkä käyttää kookosmaitoa, inkivääriä ja/tai currya, mutta kas kummaa eipä ollut kaapissa moisia aineksia. No, ihan hyvää tuli tuosta keitosta. Kerrankin viitsin nähdä vaivaa. Joo, olen tänään syönyt vähän lihaa. Kalkkunaa ja broileria. Sokeriakin olen syönyt, pullan muodossa. Joo, tiedän, on sitä muussakin. Mielenkiinnolla odotan huomista vaakavisiittiäni. Heitän sen paskan varmaan kohta ikkunasta, paitsi että en voi kun se on miehen ostama.Ja kallis ja suuttuisi takuulla ja joutuisin ostamaan uuden enkä oikein raskisi. Hupsis.
Niin…illalla söin vielä sämpylän ja sitä piimää!!! Nälän tunne kalvaa. Kalvakoot! Huomiseen ja kohti uusia pettymyksiä!
Soolokitaristi Mikko Kososen näkökulma yhteiskuntaan
... tai sitten ei
Puolikuivia tarinoita ruoasta, reissuista ja vähän rakkaudestakin.
Ihmistenlehti
Jakaa lihasten ilosanomaa!
The life of a constant explorer
Kutistumisprojekti, joka muuttui "hyväksy itsesi"-projektiksi
The Art and Craft of Blogging
The latest news on WordPress.com and the WordPress community.
Kutistumista ja täysin omaa napaa 