Viideskymmenesviides päivä

Aamupaino 85,4kg. Aamupalaksi otin mustikkapiimää ja mysliä. Ei ollut oikein muuta kaapissa/jääkaapissa. Puoli 11 oli jo sika kova nälkä. En saanut ketään kaveriksi syömään joten menin yksinäni. Sain kuitenkin ruokaseuraa kun pöytääni tuli hämärästi tutun näköinen nainen, joka moikkasi iloisesti:”Hei, mitä kuuluu, ei olla moneen vuoteen nähty!” Mun päässä löi tyhjää. Tiesin, että tunnen sen henkilön jostain, mutta en muistanut mistä. Hän oli yksi henkilö, joka yritti päästä yhteen entiseen organisaatioon, missä olin ja hän kävi siellä työnkierrossa. Oli ollut välillä äitiyslomalla kun oli vuosien yrittämisen jälkeen saanut vihdoin lapsen. Harmitteli kun oli alunperin siirtänyt liian kauan lapsen hankkimista. Olin enemmän kuuntelupuolella keskusteluissamme ja unohdin kokonaan mennä klo 11 alkaneeseen palaveriin. N-O-L-O-A.

Sain käveltyä pullatiskeistä ja jälkkäreistä ohi tänään yllättävän helposti. Ostin yhden Da Capon kahvin kera tänään. En edes kaupassa sortunut osta kolme suklaalevyä kahden hinnalla tarjouksiin. Hyvä minä!

Ai niin, kävin tänään taas lääkärissä. Yhä ne mun keuhkot vähän vinkuu, mutta eivät ritisseet eivätkä rahisseet. Jatkan hoitavan astmalääkkeen ottamista kunnes tämä tauti on nujerrettu. Sain reseptin hoitavaan sekä avaavaan astmalääkkeeseen kun edellinen reseptinon hukkapiilossa.

Kävimme tänään vanhempainvartissakin. Kovasti lasta taas kehuttiin. Lapsella on vähän taipumusta jännittää ja haluaisi osata kaiken täydellisesti. Kätevä käsistään ja todella hyvä piirtämään. Lapsen käsialaa opettaja myös kehui sekä käytöstä.

En mene tänään urheilemaan vaan pesen pyykkiä ja kirjoittelen juttuja. Otan rennosti. Huomenna aion käydä polkemassa kuntopyörällä sekä menen core-tunnille. Olen varannut perjantaille body pump-tunnin, mutta voihan se olla, että menen Pilatekseen ja poljen sitä ennen kuntopyörällä puoli tuntia. En välttämättä olekaan vielä perjantaina pumppikunnossa.

Huolimatta siitä, että töissä tuli puoleen päivään mennessä tunne, että haluan irtisanoutua ja että 14 vuotta tällä työnantajalla, millä olen, on liikaa niin kokonaisuudessaan olen tyytyväinen elämääni. Onneksi on tämä perhe. Esikoinenkin soitteli iloisia kuulumisia vaihteeksi heti aamutuimaan.