Viideskymmeneskolmas päivä

Päin ahteria syöminen laihduttaa. Paino 85,4kg. Jatkoin samaa rataa. Aamupala oli sentään ok, yksi sämpylä, kahvia ja mustikkapiimää. Meidän piti mennä talvimarkkinoille kun täällä meillä sellaiset oli, mutta kun satoi kaatamalla vettä niin jätettiin suosiolla väliin. Olin luvannut tarjota gluteenittomat muikut perheen miehille. Itse olisin varmaan ottanut jonkun muurinpohjaletun ja kahvin tai vastaavaa. No, ne nyt jäi.

Päätettiin sitten mennä yhteen lukuisista kebab-paikosta täällä. Lapsi söi kebabin ranskalaisilla ilman soosseja ja kasviiksia. Mies otti kanakebabin ja minä kanaa riisillä ja salaatilla. Ruokajuomana oli 7up. En jaksanut syödä omaa annostani loppuun. Sillä riisimäärällä olisi ruokkinut MONTA ihmistä. Ruokapaikasta paineltiin sitten ruokaostoksille, sieltä kotiin ja päätin leipoa pienen piirakan. Tavallisen, missä on gluteenia kun lapsi ei tykkää piirakoista kuitenkaan. Oikaisin ostamalla valmista kauramurotaikinaa. Täytteeksi laitoin mansikoita ja sitrusrahkaa (ohensin sitä laktoosittomalla maitojuomalla ja lisäsin nestettä sitomaan yhden kananmunan). Itse tykkäsin, ei nyt mitään superherkkua, mutta mainiota kahvin kanssa. Mies ei tykännyt.

Lähdin sitten piirakan paistuttua salille. Ajattelin kävellä tunnin juoksumatolla suunnilleen kuuden kilometrin tuntivauhtia. Niin. Ajattelin. Todellisuudessa kävelin 4,8km/h ja sykkeet meni suunnilleen 137:ssa. En sitten kävellyt kuin 35 minuuttia. Normaalisti sykkeet on kävelyllä maksimissaan 120:ssä ja nyt ne kävi jopa 152:ssa ja mä VAAN kävelin. En ole siis vieläkään kunnossa 😦

Olen tässä illan aikana vetänyt kalsarikännit, paitsi että en ole kännissä eikä ole niitä kalsareitakaan. Toisin sanoen, olen juonut pullollisen valkoviiniä. Tai melkein, vielä olis ehkä lasillisen verran pullon pohjalla juotavaa. Olis mulla yksi appelsiini-colan makuinen lonkerokin jääkaapissa, mutta ehkä juon sen joku toinen kerta. Olisipa kiva istua ystävän kanssa baarissa tai ihan missä vaan ja juoda toinenkin pullollinen valkoviiniä, napsia muutama perunalastu tai suolapähkinä ja käydä sitten nukkumaan.

Näin muuten viime yönä todella outoa unta. Olin siinä kuollut. Se ei vaikuttanut minuun juuri mitenkään, paitsi, että ei tarvinnut syödä koskaan enkä ollut allerginen kissoille. Osa ihmisistä näki minut ja osa ei. Jollain tapaa uni ahdisti kun näin muiden ihmisten reaktiot omaan kuolemaani ja sitten taas toisaalta se vapautti kun pystyin tekemään ihan mitä vaan. Ei ollut mitään esteitä mihinkään eikä kukaan vaatinut minulta mitään. Muutin pieneen yksiöön asumaan, jonne ex-miehen veljenvaimo toi kolme kissaa minulle hoitoon. Välillä olin esikoiseni toisen lapsen ristiäisissä ja hänen lapsensa näkivät minut, mutta esikoiseni ei. Hän vain suri äitiä. Myöskään mieheni ja nuorempi lapseni eivät minua voineet nähdä, mutta nuoremman lapseni serkkutyttö kyllä ja hänestä se oli jännittävää. Ylipäätään siinä unessa oli kaksi minua, ruumishuoneella ruumiinavauksen kokenut minä ja se yksiössä täysillä elävä minä. Hämmentävin uni ikinä! Mitähän kuolemaunet mahtavat tarkoittaa?

Viideskymmenestoinen päivä

Sain kasaan yli 15000 askelta. Jiihaa. Kävin lapsen kanssa leffassa kävellen, kaupassa ja vielä Heurekan kivipuistossa hyppimässä. Söin päin persettä, suklaata ja kahvia pääasiassa. Leffassa mätin naamaani jääteetä ja pop cornia. Hoh hoijaa. Paino oli 85,5 kg kun aamulla nakupellenä vaa’alla kävin….jeps. Maanantaina viimeistään OTAN itseäni niskasta kiinni. Piste.