Neljäskymmeneskuudes päivä

Oli eilen. Aamuvaaka oli armoton pizzan ja vaahtokarkkien jäljiltä. 85,2kg. Prkl. Heräsin eilen kahdeksan maissa ja mies kysyi, koskas sen yhden pikkumiehen synttärit olikaan? Vastasin, että tänään. ”Lähdetäänkö käväseen siellä?” Hetken mietin, että onko tuo tosissaan. Oli tosissaan, käväistäisiin samantien miehen isän haudalla. Okei, soitin määränpäähän, että ollaanko siellä kotona ja niin sitä sitten noustiin ylös, syötiin aamupala, mies kävi tankkaamassa auton ja mä meikkasin sillä aikaa itseni ihmisen näköiseksi, laitettiin Putous ja Selviytyjät menemään digiboksille tallennukseen ja lähdettiin ajamaan kohti Parikkalaa. Tunti ja kymmenen minuuttia ajatuksesta ja oltiin jo maantiellä 🙂

Eka pysähdys oli Korian ABC:llä, käytiin vessassa, hörpättiin pullakahvit ja ostettiin lapselle lauantainamit ja synttärisankarille mönkkäri ja onnittelukortti. Synttärisankarin äiti laittoi viestiä, että ei heillä oo mitään meidän pojalle kun tää tuli vähän yllärinä. Ostettiin omat tarjottavat mukaan.

Toinen pysähdys oli ABC Karjalanportissa Lappeenrannassa kun mua pissatti. Kolmas pysähdys Särkisalmen ABC:lla kun mua taas pissatti. Käytiin Saaren hautausmaalla appiukon haudalla, jossa tosin pötköttelevät myös hänen veljensä ja vanhempansa. Sieltä sitten ajeltiin synttäreille. Synttärisankari oli vielä päiväunilla. Kolmevuotissynttäreistä oli kyse ja olipa sankari innoissaan kun näki poikamme eli serkkunsa. Muisti viime kesältä. Meitä vähän arasteli, mutta ihmekö tuo kun ollaan oltu tosi vähän viime aikoina tekemisissä hänen vanhempiensa kanssa ja tietty emme ole häntäkään montaa kertaa tavanneet. Ei siihen mitään erityistä syytä ole, miksi ei olla nähty. Joskus sitä vaan aika juoksee. Viime keväänä olin hänen äitinsä ja yhden kolmannen naisen kanssa Tukholman risteilyllä ja tänä keväänä mennään myös. Kälyksiä taidamme olla toisillemme kun olemme veljesten vaimoja?

Kotimatkalle lähdettiin yhden K-kaupan kautta ja ajettiin Lappeenrantaan asti, syötiin ja jatkettiin matkaa. Mä ajoin Lappeenrannasta kotiin. En ollutkaan ziljoonaan vuoteen ajanut pimeällä niin, että tarvittiin pitkiä valojakin. Ei näin kaupungissa ajellessa niitä yleensä tartte. Kotona oltiin kahtakymmentä vaille yhdeksän illalla. Iltapalaa, iltapesut ja Putouksen katsominen nauhalta. Jotenkin alkaa Aku Hirviniemi tökkiä.

Kuten voi helposti päätellä, eilen ei askeleet eikä aktiivisuustavoitteet tulleet täyteen kun päivä meni autossa istuessa. Mukavaa vaihtelua silti!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s