Joo. Käyrä on suora. Siis painokäyrä. Paino sama ties kuinka monetta päivää. Parempi toki niin kuin että lähtisi nousuun. En ole jaksanut muutamaan päivään merkitä syömisiäni Keventäjiin. Huomenna olen tomera ja kirjaan ja koko ensi viikon, olenhan mä maksanutkin siitä. Tämän viikon pudotussaldo on nolla grammaa – P A S K A!
En ole vieläkään terve. Räkää valuu jossain nenän takana nieluun ja joka yskäisyllä suuhun tulee ällöttävä klöntti 😦 Yritin silti tänään liikkua edes vähäsen sen sängyssä röhnöttämisen sijaan. Kävin kävellen lähikaupassa ja lapsen kanssa tunnin ja viidentoista minuutin rauhallisen käppäilyn. Lapsi ei halunnut minnekään ”korpeen käveleen” joten hiippailtiin tuossa kaupungilla sitten. Samapa tuo missä. Kaupunkilaislapsi viihtyy näemmä parhaiten siellä, missä on ihmisiä, autoja, ääniä ja valoja. Askeleet on kasassa, tällä hetkellä Loop näyttää, että olen kävellyt 11874 askelta. Kaloreita olen kuluttanut tällä aktiivisuudella päivän aikana vaivaiset 1769. Kunnon cycling-tunnilla kuluu 500, että silleen. Päivän aktiivisuustavoitteesta puuttuu joko 4 minuuttia juoksua tai 9 minuuttia kävelyä tai 32 minuuttia ylhäällä olemista. Mitä luultavimmin kävelen tänään vielä riittävästi.
Kokkasin tänään kaksi ruokaa, gluteenittomista makaronista jauhelihamakaronilaatikon lapselle ja täytettyjä paprikoita meille aikuisille, joista se miespuolinen on tulossa kunnolla kipeäksi vuorostaan. Ei hyvä juttu.
Melko tylsä oli viikonloppu, mutta mitäpä muutakaan voi odottaa kun on puolikuntoinen/sairas?
Kutistumista ja täysin omaa napaa 
Paljon olet jaksanut, vaikka olet vielä taudissa… ja ei kai taudin kourissa tarvitsekaan laihduttaa; jatkat sitten kun olet kunnossa!
Täällä on nollakeli (mikä on aika hassua kun on helmikuu), mutta en ole ulkona käynyt.
No ajattelin aamulla, että pitäisi imuroida kun edellisestä kerrasta on viikko. Sitten päätin, että my ass, panostan nämä vähäiset voimavarani siihen, että käyn lapsen kanssa ulkoilemassa kun ei yksinään siellä viihdy ja kuuntelin vajaan tunnin kun hän luki ääneen englannin kielioppia, Simpson-kirjaa sekä jotain koululaisvitsejä. Villakoirat voi odottaa, lapsi ei ole kauaa lapsi. Tuli tuon esikoisen kohdalla se huomattua, että yhtäkkiä hän sekä tavaransa katosivat toisaalle ja että hänellä on pieni ihminen, joka kutsuu minua mummiksi ja ihan vasta hän totesi kaksivuotiaan tomeruudella:”voe taatana.”
Koululaisvitsejä sain kuunnella täälläkin… Aika paljon ”kärpänen keitossa”-vitsejä sitä on näköjään olemassa.
Joo, niitä oli yllättävän paljon….