Kolmaskymmeneskuudes päivä

Ja yhtä flussassa. Räkää tulee sekä kurkusta että nenästä. Vertakin tihuuttaa sieraimista välillä. Taitavat olla limakalvot hätää kärsimässä. Ei naurata 😦

Vaaka näytti aamulla pahalta yhä. 85,7kg. Ei sekään naurata.

Huomenna pitäisi mennä töihin. Kiinnostaa kuin kilo p**kaa. Se kaaos mikä on poissaoloni jäljiltä on pelottaa. Ei naurata sekään, PRKL.

Katsoin tilini saldoa, tilipäivään on 15 päivää. Melkein jo itkettää, mutta kun se ei auta mitään niin turha itkeä.

Liittyen edelliseen kohtaan – taitaa tulla melko tylsä hiihtoloma tänä vuonna joten nyt ei tunnu naurattavan mikään, paitsi ehkä se, että on se hiihtoloma ihan kohta. Viikolla 8.

Taidan käväistä pikaisesti kaupassa hakemassa ruokakermaa ja runebergin tortun. Lapsi ei halunnut kyseistä leivonnaista joten mun ei tartte leipoa. Mieskään ei halunnut herkkuja eikä minunkaan oikeasti pitäisi, mutta ostan silti ruuneperin ja keitän sen kanssa ison kupin kahvia! Töissä ei passaakaan ostaa kahveja nyt koko kuussa, en mä taida raskia syödäkään. Jotenkin tekisi mieli heittää kirves kaivoon vaan puuttuu se perhanan kirveskin. Niin ja ei mulla ole sitä kaivoakaan. Nyt ei oikein mene putkeen eikä naurata.

Ai niin, katson kauppavisiitin ja kahvini jälkeen Top of the Laken toisen jakson loppuun digiboksilta. On kyllä melkoinen ankeuden perikuva se. Pitäisiköhän luoda keinotekoisesti pirteyttä ja katsoa tänään Mamma Mia. Siinä riittää riemua. Siinähän se pesukonekin rallattaisi samalla pyykkiä puhtaaksi kun minä laulan Abbaa.

– – – –
Käväisin kaupalla. Keitin kahvit ja söin runebergintortun sekä katsoin Top of the Laken. On se ahdistava. Pohdin yhtä asiaa, mutta en meinaa osata päättää. Hankalaa.