Kolmaskymmenesviides päivä

On se nyt saatana miten tätä yhtä kiloa saa pudottaa moneen kertaan. Ehkäpä mä nyt opin, että vaikka muu perhe mättää sipsiä niin mä en voi niin tehdä. Toisaalta, sormet on yhä turvoksissa. Eli vieläkin on 800g enemmän kuin lauantaina. PRKL!

Huomenna tai ehkä jo iltapäivällä avaan ihan läppärin ja laitan käppyräsivuston uusiksi. Teen sinne muutaman erilaisen käppyrän ja ihan värejä ajattelin käyttää. Jos en osaa, niin pyydän mieheltä apua illalla. Hän on niissä melkomoisen hyvä.

Juttelin eilen illalla taas pitkän tovin läheisimmän sukulaiseni kanssa (siis jos ei lasketa lapsiani). Jätän tässä nyt tarkoituksella kertomatta, mikä on sukulaisuhteeni häneen, jos tänne sivulle eksyy joku sellainen tuttu sattumalta, jolle en ole tästä blogista kertonut, mutta joka syystä tai toisesta osaa laskea päässään, kuka voisin olla niin ei tehdä sitä liian helpoksi. Olen kertonut tästä blogista vain kouralliselle ihmisiä, jotka eivät tietääkseni tunne toisiaan tai eivät ainakaan ole tekemisissä keskenään. Lisäkriteerinä olen pitänyt sitä, että ne elämä-on-vain-ja-ainoastaan-ihanaa-mun-elämä-on-ihanaa-ja-kaikki-on-vain-asenteesta-kiinni-ihmiset, joita siis paljon tunnen eivät myöskään tänne minulta kutsua saa. Siis ihania ja mukavia ihmisiä, mutta jos puuttuu ymmärrys siitä, että kaikki ei todellakaan ole aina itsestä kiinni niin en vaan jaksa kokea huonommuutta täälläkin. Tietenkin voi aina valita miten vastoinkäymisiin reagoi, mutta vittu jos mä haluan rypeä illan itsesäälissä ja syödä suklaata ja juoda yhden sidukan tai lonkeron niin mähän niin myös teen.

Ai niin, kylläpä eksyin aiheesta. Siis siihen keskusteluun. Kävimme sen netissä, ei viitsinyt yöllä puhua puhelimessa. Mulla kun on aika kova ääni niin puoli taloa olis herännyt. Hän on ollut aina musiikillisesti lahjakas. Nyt hän on vuosien tauon ja todella isojen vastoinkäymisten ja menetysten jälkeen löytänyt musiikin uudelleen. Melkein jokainen biisi on sävellyksenä (sori jos en osaa käyttää oikeita termejä, sillä suhteeni musiikkiin on kuuntelija) tosi hyvä ja onnistunut. Sanoitus on osassa tosi rankkaa ja synkkää, mutta hän vaikuttaa löytäneen musiikin avulla jälleen itsensä, vaikka ei toki nytkään ole helppoa hänellä niin jotenkin uskon, että musiikki kantaa häntä eteenpäin. Tästä innoittuneena päätin palauttaa oman rakkaan harrastukseni eloon eli kuvataiteet. Välineitähän mulla onkin, hiiliä, akvarellit, öljyvärit, vernissat, tärpätit, säämiskät, fiksatiivit, erilaiset paperit jne. Kävin yhden vuoden piirustus- ja maalauskurssia, jota veti hyvin omanarvontuntoinen taiteilija, jonka lempisana arvostellessaan töitämme oli ”paskaa”. Syksyllä pyrin suorittamaan taiteen perusopetusta, joka kai kokonaisuudessaan kestää sen 4,5 vuotta. On sitten jotain muutakin sisältöä elämässä kuin työ, kuntosali ja perhe. Työ on tylsää, mutta siitä saa rahaa. Liikkuminen pitää pään kunnossa ja kunnon myös, perhe on ihana, mutta kun mä pääsen maalaamaan öljyväreillä en huomaa nälkää, ajankulua saatikka pissahätää! Time flies, as they say in English.

On siis parempi mieli ja olo kuin moneen päivään. Ihana lääke tuo Duact. Jännä miten sellainen pieni asia kuin nenä, voi vaikuttaa elämänlaatuun niin paljon. Nyt kun limakalvot ovat Duactin ansiosta supistuneet, voin taas hengittää nenän kautta eikä särje päätä. Nenäkannulla saa röörit huuhdeltua ja räkäkin pääsee ulos. Ihanaa!!!!! Ja ihan kuin aivotkin toinisivat paremmin. Nyt pitää vaan malttaa parannella itsensä niin pääsee sitten taas ensi viikolla liikkumaan.

Mies maksoi eilen ensi kesän rantalomareissun varausmaksunkin eilen joten lisäpontta röllöjen poistoon tuli taas lisää. Ei sitten Greenpeace ryntää työntämään mua takas mereen kun luulee valaaksi.

Ihanaa päivää erityisesti ystävälleni Lapinpöllölle ja tietysti kaikille muillekin.

Teidän Pullasorsanne