Pohdintaa huomiosta – lähinnä sen puutteesta

Olen tullut siihen tulokseen, että aikuisiin pätee sama kuin lapsiin. Nimittäin, jos ei huomiota saa hyvällä niin sitten sitä näemmä pitää yrittää saada vaikka vähän pahalla. Menee kitinäksi ja valittamiseksi. Parempaa taitaa olla edes jokin huomio kuin ei tilanne, missä on ilmaa.

Kolmaskymmenesneljäs päivä

Aamu alkoi isolla pettymyksellä. Painoa oli KILO enemmän kuin kaksi päivää sitten, mutta ihmekös tuo kun sormuksetkaan ei mahtuneet sormiin. Vähän nestettä kerryttää kurkkupastillien mässyttäminen ja synttäriherkut. Huomenna jos pitäis vihreän teen litkimispäivän niin saisi ylimääräisen turvotuksen pois.

Kävin aamulla töissä ja jäin kolmeksi päiväksi sairauslomalle. Loma on kyllä melko väärä sana…enivei, kävin lääkärissä. Hän määräsi Duactia, joka on muuten ihan v**un kallista, mutta TOIMII 😀 Korvat ja keuhkot kunnossa, poskionteloidenntilanne epäselvä, mutta kun tuolla Duactilla saa turvotuksen pois pääsee nenäkannulla alias sarvikuonolla huuhtelemaan ne. Jee! Ai niin, söin mä 4,40€ maksaneen salaatinkin töissä ja join pari mukillista kahvia.

Nyt röhnötän sängyssä ja lähden puoli neljän maissa hakemaan miestä töistä. Tiistaina ja keskiviikkona en liikahda minnekään. Töitäkään en voi nyt sairaana tehdä kun kollega komensi jättämään koneen kaappiin.