Kolmaskymmeneskolmas päivä

Kävin aamulla vaa’alla vaan en enää muista, mikä oli paino. Kun en merkannut sitä mihinkään enkä ennättänyt tänään aikaisemmin kirjoittaa. No, käyn huomenna vaa’alla.

Tänään oli mieheni pojan 18-vuotissynttärit. Sattui olemaan meillä tänä viikonloppuna. Kilisteltiin heti aamupalalla italialaisella makealla kuohuviinillä. Olipa poika muikeana 🙂 Leivoin eilen mutakakun, unelmatortun ja täytekakkupohjan. Gluteenittomana tietenkin kun tuo miehen ja mun yhteinen bambiino on keliaakikko. Lepäilin leipomusten välissä, sillä olo oli eilen ja on yhä tänään aika hirveä. Mies teki aamulla karjalanpiirakoita, gluteenittomina eli tattarikuorella. Niitä tarjoiltiin munavoin kera. Lisäksi oli kaupasta sekä gluteenittomia että tavallisia keksejä, kahvia, coca colaa ja mehua. Ai niin, kakun väliin tuli mansikkasosetta ja kermaa ja kakun päällys oli marsipaania.

Juhlimassa oli tämän oman porukan lisäksi mun tytär avopuolisonsa ja poikansa kanssa, kaksi päivänsankarin setää vaimoineen sekä päivänsankarin ja poikani yhteinen mummi. Meillä vaan on niin pieni pöytä, että kahvitus piti hoitaa kolmessa erässä. Koko päivänä ei tullut syötyä ”oikeaa ruokaa” eli noita herkkuja vaan. Voi vaaka valittaa huomenna. Saan onneksi helpotusta painonhallintaan kun mies alkaa kanssa laihduttamaan. Jesh!

Huomenna olis töihinpaluu edessä, vaikka en terve olekaan. Taidan käydä lääkärissä, vasen korva pulputtaa ja sitä särkee. Tarvitsen avaavaa lääkettä, läähätän kuin koira kuumana kesäpäivänä ja lisäksi nenä on niin tukossa, että en pysty hengittämään nenän kautta. Ytitin huuhdella nenääni sarvikuonolla, mutta suolavesi ei tullut toisesta sieraimesta ulos vaan meni lopulta kurkkuun. Ihan vaan vähän on limakalvot turvoksissa. Ensi yöksi joutuu taas kasaamaan tyynyjä selän alle, että saa nukuttua. Onneksi ei vielä (kop kop – koputtaa puuta) yskitä. Se on veemoista hommaa, vatsa menee kipeäksi ja saa pidätellä, ettei pissi yskiessään housuun.